Otsikko kyllä pitää kutinsa. Tarina jatkuu, 8:lla kuvalla ja sen lisäksi olen runoillut kolme kivaa runoa teidän iloksenne. Runoja saa toki kopioida, mutta olisi hyvä jos kirjoittaisit, kuka on ne tehnyt.

Jeps, ja koska MiZuCoh ei ole vielä päässyt aloittamaan Panfun paikkojen esittelyä, on sellaistakin tiedossa jossain vaiheessa.

Niin. Mutta varmaan haluaisitte kuulla pikkuisen, mitä Yukoni on puuhaillut? Sillä on nimittäin aikamoisen hurjia suunnitelmia mielessä...

Juu, kyllähän minulla onkin! Aion rakentaa lentohärvelin, jolla voisin lennellä ympäri ämpäri Panfua! Tekisin siihen siivet, joiden päällysteenä olisi kanan sulkia. Moottori pitää hommata ja...

Kiitos, Yu. Nyt mennään kuitenkin siihen tarinaan, joka muuten loppuukin tältä erää. Mutta vielä yksi asia ennen sitä: tästä kirjoituksesta seuraavissa neljässä kirjoituksessa seurataan Yukonin lentohärvelin rakentamisvaiheita kuvina! Mutta nyt siihen tarinaan.

Joku tarttui Jasminia kädestä, ja veti maalle. Jasmin huomasi istuvansa kullanhohtoisessa tunnelissa.Jasmin oli utelias, ja halusi tietää, mitä tunnelin päässä olisi joten lähti kävelemään kohti päätä.

 

Hän tuli... ikään kuin tukikohtaan. Hän ihmetteli kovasti, missä hän on, mutta ei yhtään osannut arvata. Yhtäkkiä hän pelästyi kauheasti, kun kuuli äänen. Ääni sanoi: - Älä pelkää, Jasmin.

 

Jasmin käännähti, ja näki tuttuakin tutumman pandan: Loviisan! Loviisa oli aikuinen, ja hänen hiuksensa olivat hiukan kasvaneet. He halasivat, ja Jasmin pyysi selitystä. Loviisa ei kuitenkaan sitä kerinny sanomaan, kun he kuulivat ilkeää naurua.

 

- Hahhahaa! Voin selittää. Minä olen Cascia, maailman mahtavin velho. Mutta en tarpeeksi mahtava, että hallitsisin koko maailmaa. Mutta teillä molemmilla on yhteensä tarvitsemani voimat maailmanvalloitukseen. Mutta valitetvasti en ensimmäisellä yrityksellä saantu molempia, mutta nyt minulla on! M;inusta tulee kuniningatar! Hahhaa! Mutta nyt, tulkaa! Aloitamme voimansiirroksen.

 

Ensin oli Loviisan vuoro. Cascia jätti Loviisan huoneeseen ja meni ulkopuolelle Jasmini kanssa. Kuului kirskuntaa, kiljuntaa, räiskimistä... Jasmin tivasi: - Mitä sinä teet Loviisalle? Cascia käkätti. - Hän ei kuole, hän vain heikkenee.

 

Kun tuli Jasminin vuoro, Loviisa makasi nurkassa ison kalliokiven takana nuutuneena ja sairaana. Jasmin seisoi koneessa ja tunsi kovaa kipua ja salamoja. Kuului RÄISKIS ja hän oli maassa koneen vieressä. - Hahhaahhaa! Minä hallitseen maailmaa! Cascia huusi. Mutta, Jasmin viimeisillä voimillaan painoi sinistä nappulaa. JA PAMMMM! Koko luola räjähti.

 

Jasmin heräsi sairaalassa. Hän katseli ympärilleen, mutta ei nähnyt Loviisaa. Kun sairaanhoitaja tuli sisään, hoitaja kertoi, että Cascia oli menehtynyt, mutta niin myös Loviisakin oli. Sairaanhoitaja sanoi, että Loviisan ruumis on ulkona odottamassa veteen heittämistä.

 

Jasmin juoksi ulos rannalle. Hän seisoi elottoman, rähjäisen Loviisan vieressä ja itki. Kun hänen kyyneleensä tipahti, siinä oli rahtunen Jasminin jäljellä olevasta voimasta. Loviisa nousi pystyyn.

Ja niin he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka!

 

Olipas se kiva ja opettavainen tarina.

Niin minustakin ja Yukonistakin. Mutta nyt ne kolme Panfuun liittyvää runoa by MiZuCoh!

Selvä... Mutta mitäs jos sinä, Daisy, lukisit ne? Kun minun ääneni on niin käheä...

Selvä sitten.

SOUTAMASSA

Panfun lahdessa soudetaan, hiiohiiohei!

Mutta myrsky kumminkin lauttamme vei.

Haaksirikossa oltiin me

ja otettiin pienet nokoset.

 

KAMARIA

Kamaria, Kamaria näytä sarves

onko huomenna poutaa?

Kehtaako huomenna soutaa?

 

PAPUKAIJALA

On meillä Panfussa merirosvo aito,

ja on tallella hällä merirosvon taito.

Mutta entäs sen papukaija?

Mistäköhän kotoisen on senkin faija?

Onko se Maijalasta?

Ei, sehän onkin Kaijalasta!

 

Siinä ne sitten olivatkin. Mutta, Tirkuseni, kerroppas mitä tuleman pitää.

Juu.

Seuraavassa seurataan, kun Yukoni alkaa koneensa rakentamisen. Luvassa myös paikkaesittely Panfun Viidakosta, ja sen lisäksi hiukan meidän bollyjen kuulumisia.

Kivaa tiedossa, sitten vaan odottelemaan!

Näkemisiin!

Terv. MiZuCoh, Daisy, Tikru ja Yukoni